Vanhoja kannuja ja muitakin

Tämän aiheen liepeiltä on olemassa varmasti satoja eri harrastajien hienoja julkaisuja ja aion laittaa oman lusikkani tähänkin soppaan. Toki kuvani ovat pilvisellä ilmalla otettuja, kotikutoisesti ikkunalaudalle aseteltuja, mutta ajanevat tässä vaiheessa asian. Ehkä joskus kuvaustaidot kehittyvät tai aurinko tulee esille? Kamera on ihan peruslaite, jolla ottaa peruskuvia...
Aloituskuvana on kokelmani kruununjalokivi, perimäni kannu, jonka tekijää en tiedä. Kannu on siksi arvokas minulle, koska sen on saanut isoäitini äiti mennessään naimisiin 1900-luvun alkupuolella. Tarkempi vuosi on 1916. Sain tämän isoäidiltäni vuosi sitten, hänen mukaansa siksi, että olen ainoita, jotka osaavat arvostaa kyseistä kannua ja säilyttävät sen muistona.

Tämä yllä oleva kuva on otettu vanhan kaapin päällä, jopas väritkin erottuvat! Kannun pohjassa ei ole leimoja, siinä ainoastaan lukee, että se on opaalia ja jokin valmistusnumero. Jotenkin minulle tulee tästä saksalaisvaikutteita mieleen, mutta mene ja tiedä. Joku varmaan tietäisi tästä jotain, mutta jos tieto tulee minulle asti joskus, hyvä. Olen vielä ihan tyytyväinen tähän tietämättömyyteenkin..

Tämän kannun löysin vanhalta kesämökiltämme. Se oli piilossa portaiden alla, oli ollut siellä jo tovin. Otin sen huomaani parikymmentä vuotta sitten, puhdistin ja siinähän se mukana on kulkenut. Pienintä kokoa, siroluonteinen kaveri. Valmistaja Arabia.

Tämä Arabian kannu on saatu lahjaksi sukulaiselta. Pienintä kokoa tämäkin.

Tämäkin kulunut kaunokainen oli portaiden alta. Kuvassa ei erotu pinnan kuluminen, mutta sitä kyllä on. Tosin se haittaa vain myytäessä, mitä en tee. Ei näitä kannuja myyntiä varten minulla ole, sillä tunnearvo useimmissa on suurempi kuin rahallinen arvo. Arabiaa...

Tämä on edesmenneen sukulaisen jäämistöä. Kaunis Arabian kannu, turkoosi väri ei pääse oikeuksiinsa. Ehdottoman hyväkuntoinen, huolella pidetty. Ei ole käytössä kulunut, neiti-ihmisen kotona.

Toisen sukulaisen perintöä. Oli suhteettoman likaisessa kunnossa ja pesun jälkeen paljastui priimakuntoiset Arabian kannu ja purnukka.

Lahjoitus anopilta. Anoppi on lahjonut muutamalla muullakin Arabian vanhalla astialla, tässä ensimmäinen.

Jälleen sieltä portaiden piiloista. Kunnolla käytetty, ei koristeena ollut. Niinhän ne usein vanhat Arabian astiat ovat olleet, käytössä! 

Äitini vanha kannu, jota ei ole käytetty juurikaan. Oli osa työnantajan lahjaa, johon kuului enemmänkin astioita. Moni niistä on jo hajonnut, tämä Arabian kannu eräs niistä hyvin säilyneistä.

Isoäidiltä saatu, kolhiintunut ja siksi kukkamaljakoksi kelpaava. Hieno Arabian kannu ja hyvän kokoinen. Nähnyt elämää...

Pieniä keraamisia esineitä. Tuhkakuppi suomessa tehty, raidallinen maljakko Arabiaa, taaimmainen sipulinmallinen ehkä Kupittaan Saven? Pilkkumaljakko ehkä harrastelijan tekemä. Hassuja pikkuesineitä, joilla karismaa. Pitäisi oppia tunnistamaan muitakin leimoja kuin Arabian (niissähän ei juuri tunnistamiskykyä tarvitse), että tietäisi enemmän.

Seuraava postaus käsittelee osin ainakin vanhoja maljakoita...