Alkukuvana on maljakko, joka minulta löytyikin toisen värisenä, ns. myrkkylasina. Valkoinen maljakko oli jälleen saatu miehen sukulaiselta, jonka jäljiltä se oli ihan silmittömän likainen (syynä vuosikymmenten tupakointi sisätiloissa) ja jonka puhdistaminen on yhä kesken. Hellävarainen astianpesuaine ei oikein tepsi täysin noihin tahroihin.
Tuon myrkkylasimaljakon olen saanut isoäidiltäni, joka kertoi sen olleen hänen siskonsa omistuksessa. Minulle se tuli isoäitini lahjana, sillä hänen siskonsa oli myös kummitätini.
Tapio Wirkkalan maljakko saatu jäämistöstä. Jännä huomata, että en ole ostanut juuri mitään tähän asti esittelemistäni esineistä vaan tavara ikään kuin löytää luokseni... Kyseinen maljakko ei nyt ole mikään kaunotar mielestäni ja painaa sen verran, että varovainen täytyy olla sitä käsitellessä. Kuitenkin se on oman aikansa edustaja ja sellaisena silmääni miellyttävä. En nyt mitään susirumaa maljakkoa olisi ottanut, niin ahne en sentään minäkään ole!
Tämäkin maljakko on Tapio Wirkkalaa, tosin hillitympi versio samalta aikakaudelta. Nämä "röpelö"-pintaiset maljakot ja esineet on huonoja puhdistettavia. Pitää liottaa kunnolla, ei muu auta. Sitä tuli joidenkin kohdalla tehtyä urakalla.
Kumelan maljakko liukuväjättyä lasia. Voisin kuvitella sen olevan kiikkerä maljakoksi, sillä on tuon mallinen. No, ei niitä kukkia koskaan niin paljon tule, että maljakotkin kaatuisivat. Itse asiassa tässä oli kimppu neilikoita, jotka olivat oikein ryhdikkäinä edustettuina. Sopii sotilaallisen tyylin ihailijoille.
Tämä Riihimäen lasin pikkumaljakko on yksi murheenkryyni. On vaikea puhdistettava, kuten kuvakin paljastaa. Nämä tehtaan tarrat ovat kyllä sitkeitä irtoamaan, mutta päätinkin, että saavat olla siinä, kun ovat tähänkin päivään asti olleet. Vuosikymmeniä luultavasti. Nykyäänhän nuo Iittalan tarrat lähtevät helpollakin ensipesuissa irti.
Tässä nimetön ja merkitön maljakko. Onhan tämän joku toki suunnitellut ja joku toinen tehnyt, mutta minulla ei ole tietoa. Kaunis silti. Väri upeampi luonnossa kuin näissä kuvissa.
Tämä pikkuinen maljakko, joka kuvan perusteellla näyttää hurjan isolta, on kuitenkin hyvin pienelle kimpulle tarkoitettu. Tämä nyt on ostettu kirppikseltä Laajasalosta, ja jokin siinä viehätti, vaikka onkin aika ruma. Suoraan sanottuna. Ei se kalliskaan ollut, ehkä euron tai 50c?
Tämä on poikani suosikki. Kummitätini antoi tämän minulle, kun sitä itsekin lapsena ihailin. Merkitön ja nimetön hänkin. Funktionalistisen tyylin rikkoo tuo "pisara" huipulla. Ja kas, niinhän siinä kävi, että kaikkien heijastusten lomassa kuvaajankin raitapaita ja otsa loistaa siellä..kiva.
