Wedgwood Jasperware

 

 

 

Tämä rasia on orpona adoptoitu; se ei ollut kelvannut kenellekään lähisukulaisen perheestä, joten kun sitä minulle tarjottiin, otin sen ilolla vastaan. En tiedä sen iästä, mutta tuntuu, että se on ainakin ollut siistin ihmisen hoivissa.

Rasia on karhea, ei lasitettu. Juuri sellainen hampaita vihlova tunne iskee aina , kun rasian kannen avaa. Olen nähnyt pienempiä rasioita ja maljakoita sinisenä vanhassa Kiseleffin basaarissa myynnissä, aikoja sitten.
Rasia on Wedgwoodin Jasperwarea, sininen väri on se kuuluisin.

Rasian alaosaa kiertää erilaisia kuvia.. Voin hyvin kuvitella, että näin koristeellinen rasia ei ole saanut innokkaita ottajia em. ihmisissä, koska tämä tyylisuunta on aika kaukana Arabian voipyttyjen tematiikasta. Tämä sopii hyvinkin brittiläiseen perinteeseen. Itselläni on voipyttyjä, mutta niistä sitten joskus..

Lisätietoa esimerkiksi wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Jasperware

Kässäkerho kokoontuu

Löysin kaapin kätköistä 2000-luvun alussa tekemäni ristipistotyön. Jokin ihme juju niissä on, että ristipistot kiinnostavat minua niin, että omiakin töitä oli tehtävä. Tein muutaman työn, joista suurin osa on äidilläni. Tämä on tällainen harjoittelutyö, malli taisi olla jostain kirjasta, jonka nimeä en pysty juuri tähän hätään löytämään. Lisään tiedon, jos löydän.



Tarkasti kun etsii, varmaan löytyisi virheitäkin. Mutta mikäpä olisi täydellistä? 

Butter Dish

Hankin kuvassa olevat voille tarkoitetut tarjoiluastiat New Yorkin Crate&Barrelista jokunen vuosi sitten.

Kuva Crate&Barrell

Astiat kustansivat nykyisen verkkokaupan hintojen mukaan 4,30e kappale. Ne eivät suinkaan ole ruoan säilytyskäytössä, vaan...

...tietenkin korurasiana! Säilytän niissä päivittäin käytössä olevia koruja, joita en viitsi joka kerta laittaa takaisin oikeaan korurasiaan kaappiini.



Vanhaa lasia

Löysin kaapista muutaman lasiesineen, joista yritin ottaa kuvia. Jälleen, onhan niitä parempiakin kuvia nähty, mutta näillä taidoilla mennään.
Alkukuvana on maljakko, joka minulta löytyikin toisen värisenä, ns. myrkkylasina. Valkoinen maljakko oli jälleen saatu miehen sukulaiselta, jonka jäljiltä se oli ihan silmittömän likainen (syynä vuosikymmenten tupakointi sisätiloissa) ja jonka puhdistaminen on yhä kesken. Hellävarainen astianpesuaine ei oikein tepsi täysin noihin tahroihin.

Tuon myrkkylasimaljakon olen saanut isoäidiltäni, joka kertoi sen olleen hänen siskonsa omistuksessa. Minulle se tuli isoäitini lahjana, sillä hänen siskonsa oli myös kummitätini.

Tapio Wirkkalan maljakko saatu jäämistöstä. Jännä huomata, että en ole ostanut juuri mitään tähän asti esittelemistäni esineistä vaan tavara ikään kuin löytää luokseni... Kyseinen maljakko ei nyt ole mikään kaunotar mielestäni ja painaa sen verran, että varovainen täytyy olla sitä käsitellessä. Kuitenkin se on oman aikansa edustaja ja sellaisena silmääni miellyttävä. En nyt mitään susirumaa maljakkoa olisi ottanut, niin ahne en sentään minäkään ole!

Tämäkin maljakko on Tapio Wirkkalaa, tosin hillitympi versio samalta aikakaudelta. Nämä "röpelö"-pintaiset maljakot ja esineet on huonoja puhdistettavia. Pitää liottaa kunnolla, ei muu auta. Sitä tuli joidenkin kohdalla tehtyä urakalla.

Kumelan maljakko liukuväjättyä lasia. Voisin kuvitella sen olevan kiikkerä maljakoksi, sillä on tuon mallinen. No, ei niitä kukkia koskaan niin paljon tule, että maljakotkin kaatuisivat. Itse asiassa tässä oli kimppu neilikoita, jotka olivat oikein ryhdikkäinä edustettuina. Sopii sotilaallisen tyylin ihailijoille.

Tämä Riihimäen lasin pikkumaljakko on yksi murheenkryyni. On vaikea puhdistettava, kuten kuvakin paljastaa. Nämä tehtaan tarrat ovat kyllä sitkeitä irtoamaan, mutta päätinkin, että saavat olla siinä, kun ovat tähänkin päivään asti olleet. Vuosikymmeniä luultavasti. Nykyäänhän nuo Iittalan tarrat lähtevät helpollakin ensipesuissa irti.

Tässä nimetön ja merkitön maljakko. Onhan tämän joku toki suunnitellut ja joku toinen tehnyt, mutta minulla ei ole tietoa. Kaunis silti. Väri upeampi luonnossa kuin näissä kuvissa.

Tämä pikkuinen maljakko, joka kuvan perusteellla näyttää hurjan isolta, on kuitenkin hyvin pienelle kimpulle tarkoitettu. Tämä nyt on ostettu kirppikseltä Laajasalosta, ja jokin siinä viehätti, vaikka onkin aika ruma. Suoraan sanottuna. Ei se kalliskaan ollut, ehkä euron tai 50c?

Tämä on poikani suosikki. Kummitätini antoi tämän minulle, kun sitä itsekin lapsena ihailin. Merkitön ja nimetön hänkin. Funktionalistisen tyylin rikkoo tuo "pisara" huipulla. Ja kas, niinhän siinä kävi, että kaikkien heijastusten lomassa kuvaajankin raitapaita ja otsa loistaa siellä..kiva.

Vanhoja kannuja ja muitakin

Tämän aiheen liepeiltä on olemassa varmasti satoja eri harrastajien hienoja julkaisuja ja aion laittaa oman lusikkani tähänkin soppaan. Toki kuvani ovat pilvisellä ilmalla otettuja, kotikutoisesti ikkunalaudalle aseteltuja, mutta ajanevat tässä vaiheessa asian. Ehkä joskus kuvaustaidot kehittyvät tai aurinko tulee esille? Kamera on ihan peruslaite, jolla ottaa peruskuvia...
Aloituskuvana on kokelmani kruununjalokivi, perimäni kannu, jonka tekijää en tiedä. Kannu on siksi arvokas minulle, koska sen on saanut isoäitini äiti mennessään naimisiin 1900-luvun alkupuolella. Tarkempi vuosi on 1916. Sain tämän isoäidiltäni vuosi sitten, hänen mukaansa siksi, että olen ainoita, jotka osaavat arvostaa kyseistä kannua ja säilyttävät sen muistona.

Tämä yllä oleva kuva on otettu vanhan kaapin päällä, jopas väritkin erottuvat! Kannun pohjassa ei ole leimoja, siinä ainoastaan lukee, että se on opaalia ja jokin valmistusnumero. Jotenkin minulle tulee tästä saksalaisvaikutteita mieleen, mutta mene ja tiedä. Joku varmaan tietäisi tästä jotain, mutta jos tieto tulee minulle asti joskus, hyvä. Olen vielä ihan tyytyväinen tähän tietämättömyyteenkin..

Tämän kannun löysin vanhalta kesämökiltämme. Se oli piilossa portaiden alla, oli ollut siellä jo tovin. Otin sen huomaani parikymmentä vuotta sitten, puhdistin ja siinähän se mukana on kulkenut. Pienintä kokoa, siroluonteinen kaveri. Valmistaja Arabia.

Tämä Arabian kannu on saatu lahjaksi sukulaiselta. Pienintä kokoa tämäkin.

Tämäkin kulunut kaunokainen oli portaiden alta. Kuvassa ei erotu pinnan kuluminen, mutta sitä kyllä on. Tosin se haittaa vain myytäessä, mitä en tee. Ei näitä kannuja myyntiä varten minulla ole, sillä tunnearvo useimmissa on suurempi kuin rahallinen arvo. Arabiaa...

Tämä on edesmenneen sukulaisen jäämistöä. Kaunis Arabian kannu, turkoosi väri ei pääse oikeuksiinsa. Ehdottoman hyväkuntoinen, huolella pidetty. Ei ole käytössä kulunut, neiti-ihmisen kotona.

Toisen sukulaisen perintöä. Oli suhteettoman likaisessa kunnossa ja pesun jälkeen paljastui priimakuntoiset Arabian kannu ja purnukka.

Lahjoitus anopilta. Anoppi on lahjonut muutamalla muullakin Arabian vanhalla astialla, tässä ensimmäinen.

Jälleen sieltä portaiden piiloista. Kunnolla käytetty, ei koristeena ollut. Niinhän ne usein vanhat Arabian astiat ovat olleet, käytössä! 

Äitini vanha kannu, jota ei ole käytetty juurikaan. Oli osa työnantajan lahjaa, johon kuului enemmänkin astioita. Moni niistä on jo hajonnut, tämä Arabian kannu eräs niistä hyvin säilyneistä.

Isoäidiltä saatu, kolhiintunut ja siksi kukkamaljakoksi kelpaava. Hieno Arabian kannu ja hyvän kokoinen. Nähnyt elämää...

Pieniä keraamisia esineitä. Tuhkakuppi suomessa tehty, raidallinen maljakko Arabiaa, taaimmainen sipulinmallinen ehkä Kupittaan Saven? Pilkkumaljakko ehkä harrastelijan tekemä. Hassuja pikkuesineitä, joilla karismaa. Pitäisi oppia tunnistamaan muitakin leimoja kuin Arabian (niissähän ei juuri tunnistamiskykyä tarvitse), että tietäisi enemmän.

Seuraava postaus käsittelee osin ainakin vanhoja maljakoita...

Blogin määrittelyä

Tämä blogi tulee käsittelemään asioita ja ilmiöitä, joista olen kiinnostunut, joita omistan tai joista haaveilen. Olen käynyt itseni kanssa keskustelua siitä, onko sopivaa esitellä blogissa omistamiaan tavaroita, näinkin pinnallisesta näkökulmasta. Seuraavaksi jäin miettimään blogeja, joita seuraan; niissä esitellään juuri samankaltaisia asioita samankaltaisesta näkökulmasta. Jotkut blogit ovat erityisen shoppailuorientoituneita, erityisesti nuorempien naisten muotiblogit. Itsekin toisessa blogissani esittelen mm. laukkujani, mutta tässä Tavaramökki-blogissa keskityn esineisiin ja niiden taustoihin.

Valikoimissani on aikalailla tavaraa, vaikka siitä olenkin ajan mittaan päässyt eroon ja hankintoja olen alkanut rajoittaa. Olen säästänyt minulle merkityksellisiä tai muutoin tarpeellisia tai himoitsemiani tavaroita, joita ajattelin käydä ajan mittaan läpi ja laittaa muistiin tänne blogiin. Kuten Puuvillankukkia ja päiväkirjoja-blogini, en kirjoita tätäkään blogia siitä syystä, että useat ihmiset tätä vartavasten lukisivat. Maailmassa on miljoonia blogeja, miksi minun blogiani joku alkaisi seurata? Ehkä parempi, että kirjoitan itseäni varten mutta ei ole pahitteeksikaan, että joku muukin tätä lukee. Siksi tämä onkin julkinen blogi, eikä kotikoneen tiedosto.

Käyn säännöllisesti keskustelua itseni kanssa siitäkin yksinkertaisesta asiasta, että onko ihmisen pakko omistaa tavaraa? Minä nyt en ole minimalisti, enkä kamalan ekokaan, mutta jotain yritän tehdä, eli rajoittaa ostoksiani. En haali enää kamaa, kun halvalla saa ja jota ei tarvitse. Jonkinasteinen moraalinen närkästys valtaa minut välillä pakkoshoppailijoiden blogeja lukiessani, mutta napautan itseäni ja palaan omaan maailmaani. Ostanhan minäkin, toki en vaatetta niin paljon kuin joku toinen, mutta ehkä sitten jotain vähemmän ja hintavampaa. Joidenkin minimalisti-eko-bloggaajien postaukset nekin ovat tulvillaan uusvanhoja hankintoja, aikalailla pääasiallisesti. Kuluttamista kuitenkin, vaikka toisen entistä ostaakin. Voisiko tehdä anti-kulutusblogia? Joka liittyisi kuitenkin sisústamiseen tms.? Vähän epäilen, ellei ole kyseessä nikkari, joka tekee ilmaisista tarve-aineista käyttötavaroita. Yksi kierrätysohjelman (Ylellä aikanaan) vetäjistä esitteli kotinsa telkkarissa ja huomasin ahdistuvani ihan totaalisesti kodin täyteen sullotusta vaikkakin "kaikki paikallaan"-ilmeestä. Tavaraa oli siunaantunut huoneet ja seinät täyteen, vanhasta oli tehty uutta ja saatu lahjaksi ja tuunattu ties miksi. Tyhjää seinäpintaa ei ollut ja kaikki oli sitä helvetin kierrätysmatskua. Ihan hurjaa. Eli hamstraaja voi olla kierrätysintoilijakin. Tai toisinpäin.